Diktatuuri piti karjatalouden voimissaan

16.7.

Käytän Managuassa taksia lähes päivittäin. Bussiverkosto on kyllä kattava, mutta aikatauluja ei ole, bussit ovat aina tupaten täynnä ja linjojen oppimiseen menee aikansa. Taksit ovat myös halpoja, jopa siinä määrin, että myös paikalliset käyttävät niitä. Oikeastaan taksit ovat osa joukkoliikennettä, sillä ne ottavat matkalla myös muita kyytiinsä.

Managuan tuhannet ja taas tuhannet taksikuskit ovat hyviä sisäänheittäjiä kaupunkilaisten mielipiteiden kirjoon. Näiden kahden viikon aikana olen keskustellut heidän kanssaan jalkapallosta, USA:n politiikasta Nicaraguassa, metsien liikahakkuusta, luonnononnettomuuksista, naisista, Managuan historiasta sekä tietysti tulevista vaaleista. Enkä aloittajana ole minä ja kieroutunut yhteiskunnallinen innostukseni, vaan nämä puheenaiheet valitsevat taksikuskit.

Mutta pääsee puheisiin muuallakin. Eilen kävin Roberto Huembesin markkina-alueella, jossa tapasin ensimmäisen managualaisen, joka tiesi suhteellisen paljon Suomesta. Kun kerroin synnyinmaani, tämän, ehkäpä taloustieteiden opiskelijan ensimmäinen huomio oli, että Suomessa ei ole korruptiota. ”Siksi te olette rikkaita.”

Hän ei tiennyt ketä äänestää seuraavissa vaaleissa, sillä kaikki presidenttiehdokkaat ovat hänen mielestään korruptoituneita. Hän oli vihainen myös siitä, että nicaragualaista yrittäjyyttä ei kannusteta. Ulkomaalaiset kyllä saavat Zona Francan ansiosta verohelpotuksia Nicaraguassa, mutta paikallisille ei tukea heru.

Mielenkiintoista oli, että hän sijoitti pahimman korruption vallankumouksen jälkeiseen aikaan. Samalla hän osittain lämpeni Somozan ajoille: kidutusta ja häikäilemätöntä kansanryöstöä harrastanut diktaattori sai keskustelukumppaniltani sulan hattuunsa siitä, että hänen aikanaan Nicaragua oli karjataloustuotteiden ykköstuottaja Keski-Amerikan alueella.

Mennyttä aikaa voi katsoa monesta näkökulmasta, niinhän se on se meidän Kekkosenkin ajan laita.