San Jose, 29.6.
Costa Rican ja Nicaraguan rajaa on verrattu elintasoeroilla mitattuna jopa Meksikon ja USA:n väliseen. Costa Ricassa on jopa satoja tuhansia nicaragualaisia paperittomina siirtolaisina. Ticat eli costaricalaiset eivät ilmeisesti katso näitä nicoja eli nicaragualaisia kovin hyvällä. Nicoja kohtaan on esiintynyt melkoisesti jopa rasismia. Se ei liene ihan yksinkertaisesti selitettävissä, sillä mailla on kuitenkin yhteiset juuret, yhteistä historiaa ja myös kieli. Nicaa ei hevin erota ticasta. Millä toiseus silloin oikeutetaan?
Costa Rica on hyväksymässä ulkomaalaislain tiukennusta, jonka seurauksena nicoilta vaaditaan viisumi Costa Ricaan. Yhtenä, aika erikoisen kuuloisena perusteluna uudelle laille on, että sen myötä nicasiirtolaisten syrjintä Costa Ricassa vähenee.
Costa Rican kansallismuseossa oli seuraava teksti:
Elogio de la imigrante
Desde el fondo de los tiempos siempre hubo alguien antes de nosotros, alguien a quien desplazamos, alguien quien nos marginó, alguien con quién luchamos y alguién con quién al final nos confundimos.
Victor Hugo Acuna 1999.Vapaa käännös:
Aina, aikojen alusta lähtien on ollut joku ennen meitä; joku jonka siirsimme; joku joka meidät marginalisoi; joku jonka kanssa sodimme – ja joku jonka kanssa lopulta sekoituimme.
Ostin nicaragualaisen runoilijan Giaconda Bellin elämäkerran “El país bajo de mi piél”. Hän on paennut maastaan muistaakseni ainakin Hondurasiin ja Meksikoon. Nykyään hän asuu Californiassa ja Nicaraguassa.
