Kaupunkeja ääripäistä

Vierailin viime viikon torstaina kahdessa kunnassa Boacon alueella. Suomi on jo 1980-luvulta lähtien keskittänyt tuolle alueelle kehitysyhteistyötään.

Ensimmäinen kohde, San Jose de los Remates, on pieni 3000 asukkaan kaupunki, jonka toimeentulo koostuu lähinnä maito- ja karjataloustuotteista. Kaupungin väkiluku on kaupunginjohtajan mukaan viime aikoina kääntynyt laskuun. Ihmisiä muuttaa kaupunkiin ja moni on lähtenyt USA:han.

Toimeentulo ei ole kaikille taattu, mutta kaupungilla näyttää olevan tsemppihenkeä. Karjantuottajat ovat muodostaneet yhdistyksen, jonka avulla kauppaneuvotteluissa saadaan paremmat asemat. Lisäksi kaupunkiin on tulossa paahtimo kahvin tuotantoa varten.

Tällä hetkellä käynnissä on projekti turistien saamiseksi kaupunkiin. Kehitysyhteistyövaroilla on rakennettu tie kukkulan laelle, ja sieltä luontopolku, joka kulkee aluksi maissi- ja kahviviljelmien vierustaa ja johtaa pilvimetsään ja vesiputouksille. Paikkoja oli esittelemässä kaupungin virkamiehiä, jotka olivat silmin nähden innoissaan suunnitellessaan tulevan hotellin paikkaa.

Mutta tehtävää riittää, ennenkuin turistit tulevat. Kaupunki on hieman syrjässä, tuntematon ja tie kylään oli erittäin surkeassa kunnossa, vaikka puolueet ovatkin kaupunginjohtajan mukaan ainakin viimeiset kymmenen vuotta luvanneet ehostaa sen. Nyt on taas lupausten aika, hän nauroi viitaten tuleviin lokakuun vaaleihin.

Toinen vierailukohteemme, Teustepe, jätti hieman erilaisen vaikutelman. Kaupungintalo on upouusi, tietokoneet ja muut laitteet ovat uusinta teknologiaa ja kaupunginjohtajan kaupunkimaasturilla pääsee yli kahtasataa. Projektit ovat myös edenneet hyvin ja asukkaat pääsevät virkamiesten mukaan osallistumaan päätöksentekoon aiempaa paremmin.

Verrattuna San Jose de Remateen vaikutelma oli kuitenkin kylmä. Emme käyneet tutustumassa paikallisiin elinkeinoyrittäjiin eivätkä köyhyys ja ihmisten elinolosuhteet nousseet missään vaiheessa puheenaiheiksi. Lopulta jäi epäselväksi, onko kaupunki yrittänyt panostaa lainkaan näihin asioihin.
Yhteistä Teustepelle ja San Jose de Rematelle oli se, että kun alettiin puhua politiikasta ja tulevista vaaleista, keskustelu yltyi ja virkamiehet puhuivat toistensa päälle. Vaaleista puhuttiin kuitenkin hymyssä suin.

Kuuntelin heitä ihaillen. Verisen sisällissodan päättymisestä on vasta 17 vuotta, mutta sandinistit ja entiset kontrien edustajat voivat jo keskenään vitsailla toistensa poliittisista kannoista ja kehittävät kaupunkejaan yhteistuumin. Näin on kuulemma muuallakin Boacon ja Chontalesin alueella.

P.S. Suomalaiset (Työväen sivistysliitto) muuten rakennuttivat aikoinaan Teustepeen tiilitehtaan, joka menestyi alkuvuodet erittäin hyvin ja työllisti paljon asukkaita. 1990-luvun puolivälissä Suomi luovutti tehtaan paikallisten käsiin varmistamatta, että vallanvaihto sujuu rehdisti.

Tehdas päätyi paikallisen sandinistijohtajan käsiin, joka lahjoitti tiiliä talonrakennusaineiksi tärkeille tovereilleen. Rahaa ei siis enää tullut, ja tehdas kaatui jo 1996. Suomen Kuvalehti teki aiheesta tuolloin ison jutun ja Suomen kehitysyhteistyö tahriintui hetkeksi. Siellä niitä makaa vieläkin aikoinaan kukoistaneella tehdasalueella vanhoja Sisuja, muita koneita ja toimiston papereita, hylättyinä ja tarpeettomina.