Ulkomaalaisten tiedonsirpaleet Suomesta ovat usein samankaltaisia: kylmää ja Nokia. Nicaragualaiset ovat innostuttavan kiinnostuneita saamaan vähän laajemmin tietoa maasta toisella puolella maailmaa.
Suomesta tiedetään Nicaraguassa paljon, ja meillä on täällä kehitysyhteistyömme ansiosta hyvä maine. Olen jo useamman kerran nolostuneena nostanut maljaa paikallisten kanssa, jotka ovat kuultuaan kotimaani pitäneet palopuheen suomalaisten suuresta sydämestä nicaragualaisia kohtaan.
Torstai oli hyvä esimerkki paikallisten mielenkiinnosta. Olin maaseudulla San Jose de los Rematesin kunnassa. Kävin koulussa, jossa Suomen tukema paikallinen kansalaisjärjestö piti oppitunnin äänestämisestä ja ehdokkaiden valinnasta.
Tunnin jälkeen oppilaat pyysivät minulta tarkkoja kuvauksia Suomesta. Siellä me olimme keskellä köyhyyttä, huonojen liikenneyhteyksien päässä, ja he kuuntelivat innokkaasti elosta ja olosta tuossa kaukomaassa.
Myöhemmin paikallisessa ruokalassa kohteliaisuus ja suomitietous puettiin vähiin sanoihin. Olimme järjestön työntekijöiden kanssa lounaalla ja juttelimme myös Suomesta. Korruptio, verot ja ruotsinlaivat olivat tärkeimpiä puheenaiheita.
Viereisessä pöydässä lounasti pönäkkä keski-ikäinen mies lännenhattu päässä, buutsit ja farkut jalassa. Yhtäkkiä, keskustelumme tauottua, herra pyörähti meitä kohti, näytti kännykkäänsä ja voihkaisi: ”Vodka…Nokia…tuoremehun kanssa” kääntyen sitten haaveilevan oloisena takaisin yksinäisen pöytänsä suuntaan.
Pääkaupunkiin palattuani kävin ostoskeskuksessa haukkaamassa nicaragualaista pikaruokaa. Vaihdoin muutaman sanan viereisessä pöydässä istuneen Virginiasta USA:sta olevan pariskunnan kanssa, jotka olivat käväisemässä Nicaraguassa.
He kysyivät sen tutun kysymyksen. Kerroin, että Suomesta. He kysyivät hetken hiljaisuuden vallittua uudelleen, mistä. Vastausta jälleen seuranneen hiljaisuuden rikkoakseni lisäsin, että se on Euroopassa. Lamppu syttyi ja sain alkuperääni innostuneen kommentin: ”siistiä!”. Keskustelumme tyrehtyi siihen.
syyskuu 24, 2006 kello 3:43 ap
tässä osassa maailmaa tiedonjyvät suomesta ovat jotenkin yllättäviä. “Auroora” (revontulet) ja Moomin. Nokiaa ei monikaan yhdistä Suomeen. Ja sitten tietysti xylitoli..
syyskuu 26, 2006 kello 9:44 ap
Aivan loistavaa! Mä oon maailmalla kokeillut ihmisiä kertomalla suomesta että täällä asutaan igluissa ja jääkarhut vaeltavat Helsingin kaduilla. Kokeile!
syyskuu 27, 2006 kello 8:16 ap
Moro Toni!
Tuo oli hyvä kirjoitus. Sivistys, tiedonjano ja varakkuus eivät tosiaankaan kulje käsi kädessä.
Mä olen hukannut sun uuden sähköpostiosoitteesi, laitatko tulemaan..
Virkistävä tuulahdus kaukomailta tämä sun blogi.. Jotenkin nämä Suomen asiat, uutiset ja ongelmat tuntuivat yhtäkkiä vallan pieniltä… Tseemppiä ja jatka hyvää työtä..
lokakuu 3, 2006 kello 12:48 ap
moi,
Japanilaiset muumituristit on tuttu näky myös Tampereella. He taitavat nimittäin varmimmin valita kaupungin lukemattomien nähtävyyksien joukosta juuri Muumimuseon.
Tommi, oon kokeillut tuota iglutarinaa, kun olin kesätöissä jenkeissä, läpi meni. Kyllä me venäläiset ollaan aika velikultia.
Aleksi, kuulumiset osoitteeseen toni (at) aukeama.fi.
lokakuu 7, 2006 kello 6:10 ap
“Vos no sos de aca..?” ja “Sos alemana??” tiedusteluihin tympaantyneina olen ottanut tavaksi vastata: “juu en olekaan, ma tuun tuolta Catamarcasta!”
Catamarca on pikkuprovinssi jossain Argentiinan skutassa, tunnettu inkkarinnakoisista asukeistaan. Keskustelu tyrehtyy yleensa siihen.
marraskuu 1, 2006 kello 12:31 ip
Sä voit Tonseri myös valoittaa Suomikuvaa mainitsemalla hyvät pöytätennispelaajat ja biljardihait. Mutta älä erehdy demonstroimaan kumpaakaan lajia!
Terveiset Kampista, snadin lumisadeyrityksen keskeltä.
marraskuu 4, 2006 kello 4:59 ap
Joo Jarkki, oon kyllä jo kertonut, että olen molemmissa Suomen huippua! Terkut Kampin byrooseen.