Nicaraguan vaalit ovat nyt sunnuntaina. Maahan on julistettu vaalihiljaisuus, minkä aikana ehdokkaat eivät enää saa kampanjoida. Nämä viikot ovatkin olleet yhtä hullunmyllyä. Huomio vaaleissa on keskittynyt presidenttiehdokkaisiin, parlamenttiehdokkaista ei juuri puhuta.
Eniten tunteita herättää sandinistien vallankumousjohtaja Daniel Ortega, joka hallitsi maata presidenttinä vuosina 1985-1990. Hänen kannatuksensa on vahvaa, ja on melko selvää, että ensimmäisellä kierroksella hän tulee saamaan eniten ääniä. Kysymykseksi jää, saako hän 35 prosenttia äänistä ja viiden prosentin eron seuraavaan. Jos ei, kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä järjestetään toinen kierros ja Ortega todennäköisesti häviää. On ainakin hävinnyt edelliset kolmet vaalit.
Ortegan kampanja on perustunut tiedottamiseen omilla ehdoilla. Hän ei ole osallistunut yhteenkään vaalikeskusteluun, eikä hän anna lehdistölle lausuntoja. Frentellä on monia tiedotuskanavia hallussaan, joten hän on saanut silti eniten media-aikaa. Köyhässä Nicaraguassa radio on edelleen merkittävin propagandan kanava. Usea se päivä, kun olen kuullut Frenten vaalilaulun yli kymmenen kertaa. Laulu on espanjankielinen muunnelma Lennonin laulusta “Give peace a chance”.
Joitain muistoja ja vaikutelmia Ortegan kampanjasta: valtavat kadunvarsimainokset, joissa luvataan rauhaa ja sovintoa. Managun tiet tukkeutuneet maaseudulta tulleista Frenten kannattajista. Autokulkue, punamustia lippuja. Televisiokuvat Ortegasta vaimonsa ja vaalipäällikkönsä Rosario Murillon kanssa väkijoukkojen keskellä vilkuttamassa autostaan. Eräät machistiset taksikuskit, jotka Frenten kannattajia. Vallankumoukselliset Frenten opiskelijakannattajat. Leonin kaupunki: jokaisessa talossa mustavalkoinen lippu. Vanhat mummot pikkupoikiin heiluttavamassa kahden sormen voitonmerkkiään, Ortegan äänestysnumero kaksi. Aborttikielto, politiikkaa vallan ehdoilla.
Noin puolet kansasta pelkää Ortegan voittoa. Tähän pelkoon tukeutuu liberaalien PLC:stä irtautuneen ALN:n pankkiiriehdokkaan Eduardo Montealegren kampanja, jolla tosin aluksi oli myös muuta sanottavaa. Montealegren TV-mainoksissa näytetään 1980-luvun sisällissodan kuvia kärsivistä lapsista, marssivista sandinistijoukoista ja comandante Ortegasta uhmakkaana puhujanpallilla. Myös tuon ajan valtavalla inflaatiolla pelotellaan. Sen jälkeen mainosääni kertoo syvällä rintaäänellä: “Eduardo Montealegre, ainoa ehdokas, joka voi lyödä Daniel Ortegan.”
Joitain muistoja ja vaikutelmia kampanjasta: kannattajat seisomassa ylväänä liikenneympyrässä pitäen ALN:n lippua tuntitolkulla tanassa, ihan kuin neuvostoajan patsaissa. Uhmakkuus ja pelottelu Ortegalla. Leonin kaupunki: Montealegre heiluttaa autosta pienen tukijoukon saattelemana, vierelläni mummo ihmettelee kaikkia näitä nykypäivän uusia virtauksia. Radiomainokset, joissa luvataan töitä ja rahaa. Jenkkiläinen kampanja, mutta poispäin caudilloajattelusta.
Kolmas vahva nimi on perinteisen PLC-puolueen Jose Rizo. Puolueella on kannatusta erityisesti maaseudulla eli köyhimpien parissa. PLC on korruptiosta tuomitun caudillon Arnoldo Alemanin kotiarestistaan johtama. Maan perinteiden mukaan puolueen johtaja päättää kaikesta, myös ehdokasasettelusta, ja hänen auktoriteettiaan ei nousta kyseenalaistamaan.
Aléman itse ei ole ollut aktiivinen Rizon tukija. Hänelle myöskään Ortegan voitto ei olisi välttämättä paha kakku, sillä arvellaan, että hän on tehnyt sopimuksen Ortegan kanssa kotiarestista vapautumisesta, jos Ortega voittaa. Nämä kaksi puoluetta solmivat vuonna 2000 kahdenkeskisen sopimuksen, pacton, jolla jaettiin kaikki maan valtapaikat tuomarin virkoja myöten. Sopimus on edelleen voimassa.
Rizon kampanja kiihtyi loppua kohden. Hän vauhditti suosiotaan TV-mainoksilla, joissa hänelle tekaistu kannatustolppa on noussut ohi Montealegren. Tarkoituksena oli siis näyttää, että hän on Ortegan ykköshaastaja.
Joitain muistoja ja vaikutelmia kampanjasta: tuhannet kivet maaseudun teiden varsilla, joihin maalattu Rizon nimi. Sähkötolpat. Kaupunginjohtaja, joka ajaa huippumaasturilla ja puhuu kaupungintalon tietotekniikkatarpeista, mutta ei köyhistä. Nuori naiskunnanjohtaja, jonka toimintaa johtaa hänen setänsä. Rizon isällisen presidenttimäinen olemus.
Neljäs ehdokas on Frentesta irtautuneen MRS-puolueen Edmundo Jarquin. Hän on älymystön ehdokas, joka on kouliintunut myös kehitysyhteistyötehtävissä. Hänestä ei liene kolmen edellisen haastajaksi, sillä häntä ei juuri tunneta Managuan ulkopuolella. Tätä yritetään paikata puolueen varapresidenttiehdokkaalla, laulaja Carlos Mejía Godoylla, joka on vallankumouslauluineen ja muineen maassa jo jonkinlainen legenda. Puolueen alkuperäinen ehdokas Herty Lewites kuoli heinäkuussa.
Joitain muistoja ja vaikutelmia kampanjasta: iloinen kulkue, jossa katu vallattiin jalan auton sijaan. Ei vastakkainasettelua. Lewitesin päästä tehty hologrammi, joka puhuu. Mainostusta kuolleella. Puolusti terapeuttisen abortin mahdollisuutta. Tulevaisuus.
Sunnuntai näyttää, toivottavasti ilman tarvetta kyseenalaistaa äänestystulosta. Maa on varpaillaan.
marraskuu 6, 2006 kello 4:14 ip
Nyt maanantaiaamuna näyttää jo melko selvältä, että presidentiksi valitaan Daniel Ortega..
marraskuu 21, 2006 kello 6:46 ap
Tarkistuslaskentojen nyt valmistuttua EU onnittelee Daniel Ortega Saavedraa ja toteaa:
”The European Union notes with satisfaction the high turnout of voters, demonstrating the commitment to a peaceful and democratic process by the people of Nicaragua. The European Union Election Observation Mission has in its preliminary report stated that the elections have been adequately administered in a peaceful, competitive, and transparent manner, giving way to a further consolidation of the democratic evolution of the country.” http://www.eu2006.fi/news_and_documents/cfsp_statements/vko47/en_GB/1164046160076/
Vaaleissa ei ollut mitään häikkää, toisin kuin Yhdysvaltain suurlähetystö yritti heti tuoreeltaan väittää.
Toivotaan vaan, että ennen vaaleja esitetyt uhkaukset joista kirjoitin vaalien alla eivät toteudu.
http://jannelansipuro.wordpress.com/2006/11/05/sandinista/
marraskuu 23, 2006 kello 3:44 ap
Varsinainen vaalitoimitus sujui tosiaan sääntöjen mukaan. Epäselvyydet liittyvät lähinnä vaalia edeltävään aikaan ja henkilökorttien jakamiseen. Ortegahan tuli valituksi, kun hän teki Alemanin kanssa diilin siitä, että ensimmäisellä kierroksella läpimenoon riittää 35 prosenttia äänistä. Aiemmin tarvittiin 45 prosenttia, minkä Ortega tiesi olevan saavuttamattomissa. Mutta ihan laillistahan lain muuttaminen lainsäädäntöjärjestyksessä tietysti on.
Ortega on vaalivoittonsa jälkeen parhaansa mukaan vakuuttanut sijoittajia, pankkiireja ja Yhdysvaltoja yhteistyöhaluistaan. Eräs ensimmäisistä hänen voiton jälkeisistä vierailuistaan kohdistui maquilateollisuusalueelle, jossa hän neuvotteli jenkkiliikemiesten kanssa ensi vuoden investoinneista. Myös Yhdysvaltain puolelta ollaan oltu liikoja uhittelematta ja seuraaville viidelle vuodelle tarkoitettua 175 miljoonan dollarin avustusta on viestitetty jatkettavan. Mutta jenkkien ja myös suurlähettilään uhkaukset vaalien alla olivat tosiaan törkeitä. Käyttivät kuulemma samoja uhkauksia Salvadorissa edellisissä vaaleissa.
Veikkaan, että Ortegan vakaat lupaukset jatkaa nykyisellä talouspolitiikan tiellä ja samaan aikaan Frenten kannattajien vuosien odotus ja usko tilanteensa nopeasta paranemisesta saattavat aikanaan johtaa pettymyksen purkauksiin. Ortegalla riittää puuhaa.
marraskuu 23, 2006 kello 8:35 ap
Tuossa olet epäilemättä oikeassa, että ristiriitaisten toivomusten paineessa voi käydä niin, että kukaan ei loppupeleissä ole kovin tyytyväinen.
Kauan aikaa sitten kun itse olin Nicaraguassa, pian 1990 vaalien jälkeen, ajattelu meni niin, että vallankumouksellisen hallinnon aikana syntyneet kansalaisjärjestöt, erityisesti ammattiyhdistysliike, sekä pien- ja osuuskuntaviljelijöiden liike olivat niin vahvoja, että yhteiskuntarauhan nimissä oikeisto ei voinut tehdä kovin radikaaleja muutoksia (maan palauttamista entisille plantaasi omistajille jne)
Nyt tilanne lienee käänteisesti sama: bisnespiirit ovat niin vahvoja, ettei FSLN voi lähteä kovin radikaalille tulonjaon tasauslinjalle, vaikka haluaisikin.
Onko sulla käsitystä mikä esim. viljelijäosuuskuntien tilanne nykyisin on taloudellisesti ja poliittisesti?
marraskuu 25, 2006 kello 2:36 ap
Joo, näin on. Lisäksi bisnespiireihin kuuluu paljon myös Frenten tukijoita, jotka ovat aikoinaan hyötyneet Frenten vallasta ja kasvattaneet liiketoimintaansa. Peruspalvelujen osalta myös Maailmanpankilla ja muilla kv rahoituslaitoksilla on roolinsa siinä, kuinka paljon palveluihin ja esim. koulutukseen voi käyttää.
Jos olen ymmärtänyt oikein, viljelijäosuuskunnat on täällä edelleen hyvin vahvoja ja osuuskuntatoiminta muutenkin voi hyvin, vaikkakin neoliberalismin ja tulevan Caftan kanssa sitä valtaa on tietty entistä vähemmän. Frenten pien- ja keskisuurten maatalousosuuskuntien kattojärjestö UNAG http://www.unag.org.ni/ on edelleen tärkeä vaikuttaja.
Tämä johtuu siitä, että Frentellä on ollut 1990 lähtienkin paljon tosiasiallista valtaa, kun Ortega on omien sanojensa mukaan hallinnut maata “alhaalta päin” eli juuri osuuskuntien, ay-liikkeen ja järjestöjen kautta sekä myöhemmin myös parlamentista käsin. Lisäksi kunnista yli kaksi kolmasosaa on Frenten hallussa.
Ortega on sanonut, että se kunnioittaa Caftaa ja Frente äänesti parlamentissa myös sopimuksen puolesta. Sopimusta sopii kuitenkin arvostella, sillä siitä ei kaiketi puututa esim. työoikeuksiin ja ympäristöön. Pienviljelijöille ja “päivätyöläisille” tullee entistäkin ahtaammat oltavat.