Nicaraguan kulttuuri on elimellisesti oraalinen. Suulliseen perinteeseen kuuluu, että puheenparret ovat pitkiä. Ensin kerrataan keskustelun taustat, asiaan liittyvät vivahteet, välissä saatetaan ilmoittaa varsinainen näkökanta ja sitten taas palataan sanalliselle kiertoradalle. Myös espanjalaisilla ystävilläni oli vaikeuksia aluksi ymmärtää, mistä kokouksissa puhutaan.
Jaksan yhä uudelleen vaikuttua nicaragualaisten sanavalmiudesta, myös kameroiden edessä. Ota kadulta kuka tahansa ja saat purkkiin luontevasti esitetyn mielipiteen. Paikallisilla resursseilla myöskään toimittajat eivät ehdi valmistella haastatteluaan. Jouhevasti se kuitenkin aina menee.
Puheen seuraaminen on kiehtovaa myös siksi, että Nicaraguassa on omat käsimerkkinsä lähes kaikelle. Toisaalta kädet saattavat pysyä alhaalla, kun meillä samassa tilanteessa olisi sormi pysyssä: vaikkapa suunta kerrotaan supistamalla huulet sitten töröttämällä niitä johonkin päin nyökkäyksen saattelemana.
Puhekulttuuri tarkoittaa, että jokainen on samalla kelpo juoruakka. Olimme taannoin hevosjuhlissa Camoapan kunnassa. Erään seurueeseemme kuuluvan ryhmän matkalla sattui auto-onnettomuus, jossa pieni poika loukkaantui, onneksi lievästi. Sana levisi kuin kulovalkea. Muutamassa tunnissa koko kunta tiesi asiasta ja joukkiomme oli parempi lähteä kohun tieltä.
Nicaraguan suulliseen kulttuuriin ei kuitenkaan kuulu suoraa vastakkainasettelua ja kärkeviä väittelyjä. Ristiriitaiset asiat on parempi tuoda esiin pehmeästi kierrellen, mikäli ollenkaan. Tänään olinkin taksissa ihmeissäni, kun kuski alkoi suulaasti arvostella avunantajamaiden kehitysyhteistyötä, vaikka hän tiesi, että olen alalla. Olimme samaa mieltä monessa suhteessa, mutta emme ihan kaikessa. Peitsen, vaikkakin pikkuisen, vääntäminen kasvotusten oli oikein virkistävää.
joulukuu 5, 2006 kello 3:22 ip
Jaahas, jaahas. Saitte sitten valittua haluamanne henkilön presidentiksi ja vieläpä naamioitua vaalit rehellisiksi ja demokraattisiksi. Onnitteluni saavutuksestanne. Pelkäsin jo tämän blogisi loppuvan vaalien ollessa onnellisesti ohitse, mutta näyttää tätä herkkua vielä jatkuvan. Mielenkiinnolla olen näitä kirjoituksiasi seuraillut pitkin syksyä, mutta en ole niitä vaivautunut kommentoimaan, koska aiheen suhteen olen ollut lähinnä tunnetusti objektiivisen tiedelehti Aamulehden informaation varassa. Paikanpäällä asiat ilmeisesti näyttävät hieman toisenlaisilta.
Kuinka pitkään meinaat vielä roikkua sielä merten takana?
Jaakko Y
joulukuu 6, 2006 kello 3:03 ip
Moi Toni! Joulun jälkeen todennäköisesti “kotiseutumatkailen” Cordobassa. Kirjeposti ehtii siis sinne vielä perille. krohm…
joulukuu 6, 2006 kello 9:32 ip
Kiitokset vaan Jaakko, vaalit meni tosiaan aika kivasti. Luin, että siellä Suomen tasavallan tankit ovat itsenäisyyspäivän juhlariennoissa jyränneet ihmisen kuoliaaksi. Totako teille siellä panssariarmeijassa opetettiin?
Mä elelen täällä vielä jonkin matkaa ensi vuoden alkupuolta. Teen UM:lle vielä yhden pikku homman ja kirjoittelen ehkä jotain juttuja.
Katriina, kohta pinkaisee postipekka mantereen halki.
Jos joku haluaa ottaa talvesta lomaa, kylään saa edelleen tulla! Talonikin on helppo löytää, sillä osoitteet kerrotaan täällä kätevästi maamerkkien avulla. Meidän alueen maamerkki on triangulo, kolmihaarainen risteys.
Del triangulo 1 calle arriba, 5 callejones al sur, contando a mano derecha 75 varas
abajo, casa E-350, Familia Meyer Centeno, Managua, Nicaragua
Familia Meyer Centeno ei asu täällä, ja tulen kyllä vastaankin.
joulukuu 18, 2006 kello 1:08 ip
Itsenäisyyspäivänä tosiaan sotaveteraani heittäytyi paraatissa olleen panssarivaunun alle ja kuoli. Ilmeisesti hänellä oli tarkoituksenaan todistaa, että kyllä sotaveteraaneista vieläkin on panssarivaunun pysäyttäjiksi. Oikeassa oli, sillä vaunu pysähtyi, mutta vauriot ilmeisesti jäivät voittopuolisesti veteraanin harteille.
Meille panssariprikaatissa opetettiin, ettei näistä venäläisistä romuista (joita siis Marksman ilmantorjuntapanssarivaunun alusta edustaa, torni on enlantilaisvalmisteinen) ole kuin naisten ja lasten yliajamiseen, toisia vaunuja vastaan niillä ei enää nykyisellään tee mitään. Nyt on todistettu, että kyllä niillä ainakin (aseistamattomia-) vanhuksiakin vastaan pärjää.
Onko sielä teillä päin käsitelty papa Fidelin terveydentilaa mitenkään uutisissa? Meillä kerrotaan sen sairastavan syöpää ja vetelevän muutenkin viimeisiään, mutta Hugo Chavez raportoi, ettei kyseessä ole syöpä ja paranemis ennuste on kohtuullinen. Jos Castron tilasta on jotakin hyviä uutisia, se laitetaan meillä aina Chavezin piikkiin (propagandaa) ja huonót uutiset kerrotaan lähdettä mainitsematta (USA?).
Joulua ja muita sen tapaisia ajankohtaan liittyviä toivotteleva
Jaakko Y
joulukuu 22, 2006 kello 11:48 ip
Castron terveydestä ei kauheasti tietoa heru. Ortega kävi hänen 80-vuotispäivillään ja jatkoi sieltä matkaa Venezuelaan, mutta noistakaan matkoista ei ole juuri tiedotettu. Kuubasta kuitenkin raportoidaan jatkuvasti. Tänään La Prensan kansainvälisten uutisten ykkönen oli Raulin puhe nuorille. Se oli toinen hänen pitämänsä poliittinen puhe, ehkä siitä voi arvailla, että Castro ei ole enää tai ainakaan pian palaamassa valtaan. Raul korosti kommunistisen puolueen legitimiteettiä (siten väheksyen omaansa) ja toi esiin, että pian on sukupolvenvaihdoksen aika. Castro on nyt ollut viisi kuukautta poissa, ja maassa on tyyntä. Nicaraguan pohjoinen naapuri Honduras on muuten piakkoin solmimassa diplomaattisuhteet Kuubaan. Oikeistolehtikin muistutti artikkelissaan, että Kuuba on hirmumyrsky Mitchin jälkeen tukenut Keski-Amerikkaa rahoittamalla 300 lääkärin avun alueelle. Kuuba on myös vahvistanut lukutaitokampanjaansa “Yo sí puedo”, joka on käynnissä 18 maassa.
helmikuu 13, 2008 kello 4:35 ip
wichita falls tx xxx