Tämä luomus on Granadan keskuspuistosta. Pääkaupunkiin Managuaan virallisen joulupuun on tuottanut erääseen liikenneympyrään Coca Cola. Sen juurelle on aseteltu isoja lahjoja, isoja unelmia.
Tänään on 34 vuotta siitä, kun maanjäristys tuhosi Managuan. Sen jälkeen kaupungilla ei ole ollut keskustaa lainkaan. Päivän La Prensan mukaan maa olisi ainoa pääkaupunki maailmassa ilman määriteltyä keskustaa. Pitäneekö paikkansa?
Managuan alla mannerlaatat törmäilevät alati. Samaisen lehden haastatteleman asiantuntijan mukaan suuret maanjäristykset esiintyvät tällaisella alueella keskimäärin joka 40. vuosi. Se on keskimäärin se, mutta joskus se taas tulee.
Laitan Juice Leskisen muistoa kunnioittaen pari otosta varoituksen kuviksi siitä miten käy, jos syö jouluna liikaa otusta. Ensimmäinen kuva on rannalta Las Peñitasista, toinen sulopossu on öisen ja pölyisen tien varrelta Chinandegan pohjoispuolelta.
Jouluna Nicaraguassa syödään sian lisäksi amerikkalaiseen tapaan kalkkunaa, omaan kulttuurin joulupöytään kuuluu täytetty kana. Itse olen Corn Islandilla, jossa ruoka koostuu ahdin antimista. Rauhaa.
joulukuu 23, 2006 kello 7:24 ip
Onpa tutun näköinen puu.. soiko torien kovaäänisistä paatoksellinen joululaulu? Näkyykö coca-colan sponsoroimia jätti-joulukuusia parkkipaikoilla?
joulukuu 25, 2006 kello 1:51 ap
Hei mitäs hemmettiä tolle possulle oikeestaan kävi..? Vaikka kyllä täällä joulu-Suomessakin on liikkunut niin todella vaarallisia villisikoja, että ne saattaa ajaa jonkun perheen jouluna kodistaan ulos vesisateeseen. Ei tullut pukki, tuli Paha Karju.
Mutta suurin osa täällä kuitenkin voi nauttia sian nielemisestä rauhassa kotioloissa, vain jotkut hiihtelevät pyssyt kourissa metsissä, ja siis rauhaa – sitä tässä pitikin toivottaa.
joulukuu 25, 2006 kello 2:01 ip
Hej Toni!, kan tyvärr inte läsa din blogg eftersom den är skriven på finska, men den verkar väldigt intressant, iallafall vad mamma sagt.
vi har skickat två kort till dig, till två olika adresser så hoppas de har kommit fram.
God jul & gott nytt år, grattis på födelsedagen
kramar Ferah, Pirjo och Haci
joulukuu 27, 2006 kello 6:11 ip
Juu, nähtiin Akselin kanssa tuo puu viime vuonna, hassua!
Tapasitko järvenrantabaarin symppiksiä juoppoja?
Täällä on jouluherkkujen sulattelu käynnissä. Pahus kun pukki toi niin monta konvehtirasiaakin houkutukseksi!
joulukuu 29, 2006 kello 5:46 ap
Joulu on täällä Coca Colineen ja muineen tosiaan vähän irvokas. Tropiikissa soi esimerkiksi kappale “I am dreaming of a white christmas”. Karibialla joulua on sentään sovellettu paikalliseen todellisuuteen – hitit on sovitettu reggaeversioiksi.
Sulattelen parhaillaan Corn Islandin jouluhummereita. Joulupäivänä mutustimme rannalla palmujen varjoaa valtavasta soppatykistä paikallisten perinneruokaa “run downia” (rapuja, kalaa ja vihanneksia kookosmaidossa) ja banaanikakkua sekä palan painikkeeksi piña coladaa. Jälkkärin jälkkäriksi ryyppy aitosuomalaista nuorisojuomaa eli salmiakkikossua. Oli ikimuistoiset synttärit.
Saarella en nähnyt sian sikaa, yhden vinkaisun tosin kuulin erään talon takaa. Routa porsaan kotiin ajaa. Näin sanotaan, mutta jos matsu sua oikein tulkitsin, sade on tällä kertaa ajanut sian toisten koteihin??
Hej Ferah,
Tack så mycket. Kanske en gång ska jag växla till svenska eftersom jag behöver prakticera ibland. Om ni har skype vi kunde också tala någon dag. Gott nytt år på er alla!!
helmikuu 6, 2007 kello 3:21 ip
Oletkos vielä maailmalla vai nauttimassa pohjolan pakkasista?
t. Nimim. Utelias
helmikuu 12, 2007 kello 10:06 ip
Heippa, olen edelleen Managuassa. Vielä on jonkin verran hommia ja sitten keväämmällä kohti Suomea, ehkä tuossa huhtikuun alkupuolella. Suunnitelmissa olisi ottaa paluu Meksikosta ja kavuta sinne Hondurasin ja Guatemalan kautta.
Blogi on nyt viettänyt hiljaiseloa, ja alun perin tarkoitus oli sulkea kanava vuoden vaihteeseen. Mutta Nicaraguassa tietysti tapahtuu paljon, ja Ortegan hallinto on aloittanut odotettua rajummin. Kirjoittelen siis varmaankin vielä jossain vaiheessa. Hyviä hankia!
helmikuu 21, 2007 kello 4:13 ip
Terve Toni,
Eksyin tänne pitkästä aikaa, näköjään maailmalla edelleen kökit. Jos vielä joskus Suomeen palaat, niin tuu Oulussa käymään.
Mika