Hyvää joulua ja iloa alkavalle vuodelle!

Tämä luomus on Granadan keskuspuistosta. Pääkaupunkiin Managuaan virallisen joulupuun on tuottanut erääseen liikenneympyrään Coca Cola. Sen juurelle on aseteltu isoja lahjoja, isoja unelmia.

Sanoista puhetekoihin

Nicaraguan kulttuuri on elimellisesti oraalinen. Suulliseen perinteeseen kuuluu, että puheenparret ovat pitkiä. Ensin kerrataan keskustelun taustat, asiaan liittyvät vivahteet, välissä saatetaan ilmoittaa varsinainen näkökanta ja sitten taas palataan sanalliselle kiertoradalle. Myös espanjalaisilla ystävilläni oli vaikeuksia aluksi ymmärtää, mistä kokouksissa puhutaan.

Muisteloja vaalikampanjoista

Nicaraguan vaalit ovat nyt sunnuntaina. Maahan on julistettu vaalihiljaisuus, minkä aikana ehdokkaat eivät enää saa kampanjoida. Nämä viikot ovatkin olleet yhtä hullunmyllyä. Huomio vaaleissa on keskittynyt presidenttiehdokkaisiin, parlamenttiehdokkaista ei juuri puhuta.

Pimeässä vaellamme kohti abortin kieltoa

Öljyriippuvaisessa Nicaraguassa eletään energiapulan aikoja, jolle ei näy loppua. Minun varakkaalla asuinalueellani kriisi näkyy nyt noin neljän tunnin päivittäisinä sähkökatkoina. Pahimmillaan pimeydessä oltiin noin kymmenen tuntia.

Finlandia ja Nokia – koko maailmahan ne tietää

Ulkomaalaisten tiedonsirpaleet Suomesta ovat usein samankaltaisia: kylmää ja Nokia. Nicaragualaiset ovat innostuttavan kiinnostuneita saamaan vähän laajemmin tietoa maasta toisella puolella maailmaa.

Vaalikuume nousee: maan päälehti puki Ortegan Hitlerin kaapuun

Nicaraguan vaaleihin on aikaa enää kaksi kuukautta, mikä näkyy myös lehdistön kirjoittelussa. Kaikilla on puolensa ja ylilyönnit lisääntyvät.

Tästä hyvä esimerkki on oikeiston äänitorvi La Prensa. Tämän päivän pääkirjoituksessaan lehti vertaa sandinistien presidenttiehdokkaan Daniel Ortegan mahdollista voittoa Adolf Hitlerin valtaannousuun.

Paratiisisaarella juhlittiin orjuuden loppumista

Vietin pidennetyn viikonlopun pienellä saarella Karibian merellä, Corn Islandilla. Saarella juhlittiin orjuuden lopettamisen 165-vuotispäivää.

Juhla kantaa nimeä ”Grap Soup”, rapusoppa. Tarinan mukaan vasta vapautetut orjat joutuivat ensi töikseen etsimään oman ruokansa. Rapuja riitti ja orjat kokoontuivat rannalle valmistamaan niistä ruokaa ja samalla juhlistamaan vapauttaan. Siitä lähtien saarella on osana tuon päivän juhlallisuuksia tarjottu rapusoppaa.

Kun kuntaan internet saatiin

Vierailin maanantaina Cuapassa, pienessä 7000 asukkaan kunnassa. Osallistuin uuden “teknologiakioskin” avajaisiin, jonka Suomi on rahoittanut. Tunnelma oli kunnantalon toisessa kerroksessa katossa, sillä kuuden tietokoneen ja yhteyksien rakentamisen ansiosta kunta liittyi nyt maailmanverkkoon, internetiin.

Itsevaltiaiden yhteistyötä liukastetaan öljyllä ja virtsalla

Kuuban johtaja Fidel Castro täyttää tänään 80 vuotta. Daniel Ortega, Nicaraguan sandinistien ikijohtaja, ja monelle myös ikiongelma, kävi juuri katsomassa Castroa sairaalassa. Toipuminen leikkauksesta kuulemma edistyy, ja Castro on kohta taas toimeliaasti vallan kahvassa.

Kaupunkeja ääripäistä

Vierailin viime viikon torstaina kahdessa kunnassa Boacon alueella. Suomi on jo 1980-luvulta lähtien keskittänyt tuolle alueelle kehitysyhteistyötään.

Ensimmäinen kohde, San Jose de los Remates, on pieni 3000 asukkaan kaupunki, jonka toimeentulo koostuu lähinnä maito- ja karjataloustuotteista. Kaupungin väkiluku on kaupunginjohtajan mukaan viime aikoina kääntynyt laskuun. Ihmisiä muuttaa kaupunkiin ja moni on lähtenyt USA:han.

Toimeentulo ei ole kaikille taattu, mutta kaupungilla näyttää olevan tsemppihenkeä.

Matkaoppaan lukeminen kannattaa aina – kin joskus

Tänään käydessäni korealaisten omistamassa ostoskeskuksessa Plaza Interissä päädyin hetken mielijohteesta elokuviin katsomaan Teräsmiehen paluuta. Iho oli teatterissa kananlihalla koko elokuvan ajan – ei sen takia, että leffa olisi ollut niin jäätävää kryptoniittia (vai onko kryptoniitti kylmää?) vaan siksi, että teatterissa oli aivan helkkarin kylmä. Sen verran supersankarifani kuitenkin olen, että hytisin paikoillani elokuvan loppuun. Väliaikainen kämppikseni Mari kertoi kotiin palattuani, että leffateattereiden pakkasista varoitetaan kaikissa matkaoppaissa. Jos sairastun, saan syyttää vaan huonoa lukeneisuuttani.

Vallankumouksen vuosipäivä

Viime viikon keskiviikko 19.7. oli paikallisten vapaapäivä. Päivä oli vähän kuin talonpoikien virkistyspäivä. Järjestäjänä ei kuitenkaan ollut yritys vaan puolue: Sandinistien Frente järjesti kymmenille tuhansille maaseudun asukkaille ilmaisen bussikuljetuksen pääkaupunkiin Managuaan, jossa vietettiin vallankumouksen vuosipäivän pääjuhlaa.

Nicaraguan erikoinen politiikkapeli

Ensimmäiset hämärät muistoni Nicaraguasta ovat 1980-luvulta. Suomessa monen mielikuva maasta liittyy samaan aikaan, sisällissotaan. Ystävät, tutut ja vakuutusyhtiö kysyivät ennen lähtöäni, onko Nicaragua sotatilassa.

Diktatuuri piti karjatalouden voimissaan

16.7.

Käytän Managuassa taksia lähes päivittäin. Bussiverkosto on kyllä kattava, mutta aikatauluja ei ole, bussit ovat aina tupaten täynnä ja linjojen oppimiseen menee aikansa. Taksit ovat myös halpoja, jopa siinä määrin, että myös paikalliset käyttävät niitä. Oikeastaan taksit ovat osa joukkoliikennettä, sillä ne ottavat matkalla myös muita kyytiinsä.

Managuan tuhannet ja taas tuhannet taksikuskit ovat hyviä sisäänheittäjiä kaupunkilaisten mielipiteiden kirjoon.

Saanko esitellä: mies keittiöveitsi päässä

12.7.

Ihmettelyn aiheita Nicaraguassa riittää. Niitä tarjoilee paikallinen ykköslehti La Prensa myös aamiaispöytään.

Viikonloppuna katalonialainen tuttavuuteni, Xavi, kertoi taannoisesta La Prensan uutisesta miehestä, jolla oli lihaveitsi päässä. Mies ja veitsi olivat lehdessä oikein ison kuvan kanssa.

Elegia siirtolaiselle

San Jose, 29.6.

Costa Rican ja Nicaraguan rajaa on verrattu elintasoeroilla mitattuna jopa Meksikon ja USA:n väliseen. Costa Ricassa on jopa satoja tuhansia nicaragualaisia paperittomina siirtolaisina. Ticat eli costaricalaiset eivät ilmeisesti katso näitä nicoja eli nicaragualaisia kovin hyvällä. Nicoja kohtaan on esiintynyt melkoisesti jopa rasismia. Se ei liene ihan yksinkertaisesti selitettävissä, sillä mailla on kuitenkin yhteiset juuret, yhteistä historiaa ja myös kieli. Nicaa ei hevin erota ticasta. Millä toiseus silloin oikeutetaan?

Joutilaat seinien varjoissa

San José, 28.6.

Tänään 21-vuotias Alex lyöttäytyi seinän vierustalta kadulla seuraani ja yritti opastaa minua rahaa saadakseen majapaikkaani. Siinä katuja vaeltaessamme ja hänen asiantuntemattoman mutta yritteliään kaupunkiesittelynsä lomassa miehen puheet varmistivat sen minkä näki jo silmistä. Miamissa aiemmin perheensä kanssa asunut, Costa Ricaan palannut nuorukainen käytti ja myi kokaiinia.

Menolippu ei aina riitä

San José, 28.6.

Eilen matkallani Helsingistä San Joséen vaihdoin konetta Miamissa. Virkailija kysäisi, kuinka kauan aion olla Costa Ricassa. Kerroin, että jatkan bussilla Nicaraguaan perjantaina, missä tarkoitukseni on aloittaa työharjoittelu maanantaina. USA:n turvatarkastukset olivat jo koulineet minut vastaamaan näihin kysymyksiin ja Miamin lähes poikkeuksetta espanjankieliset virkailijat ilahduttaneet minua sillä, että ne voi kertoa espanjaksi.

Sain harjoitella espanjaa lisää.

Alku

Blogini aukesi. Asioiden tekninen toteuttaminen vie aina aikansa. Liitän tähän perään joitakin tekstejä, jotka tulivat ennen kuin blogi sai itsensä kasaan.